Perintöjen uusi nousu

Kuinka suuria perinnöt ja lahjat ovat suhteutettuna Suomen kansantalouden kokoon?

Mielenkiintoinen ja relevantti kysymys, johon ei tällä hetkellä valitettavasti taida olla vastausta. En ainakaan itse ole törmännyt yhteenkään tutkimukseen tai tilastoon, joka selvittäisi vuosittaisten perintöjen ja lahjojen määrää Suomessa. Toivottavasti lähivuosina saamme tähän jonkinlaisen vastauksen.

Luotettavan tiedon puuttuessa Suomen osalta, on nojauduttava maahan, josta tällaista tietoa löytyy. Suureen julkisuuteen noussut ekonomisti Thomas Piketty on tehnyt uraauurtavia laskelmia perintöjen ja lahjojen kehittymisestä Ranskassa pitkällä aikavälillä. Ranska on siitä poikkeuksellinen maa, että varallisuuden siirtoja koskevat tiedot ovat erityisen laadukkaat johtuen maan lainsäädännöstä, joka vaatii kaikki varallisuuden siirrot ilmoitettavaksi viranomaiselle. Pikettyn mukaan näyttää siltä, että tätä lakia olisi noudatettu kohtalaisen hyvin, erityisesti historiassa.

Piketty määrittelee kansantalouden perintövirraksi perintöjen ja lahjojen muodossa siirretyn varallisuuden markkina-arvon. Käsitteellisten ja empiiristen ongelmien vuoksi Piketty kuitenkin jättää tämän määritelmän ulkopuolelle epämuodolliset rahansiirrot ja luontoissuoritukset (engl. in-kind transfers), lukukausimaksut, koulutusinvestoinnit lapsiin, sekä muut ei verotettavat lahjat.

Vuosittainen perintövirta oli Ranskassa vuosina 1820-1913 noin 20-25% suhteessa kansantuloon, minkä jälkeen suhde tippui radikaalisti, ja 1950-1970 perintövirta oli enää noin 4-7% suhteessa kansantuloon. Viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana perintöjen merkitys on jälleen kasvanut ja perintöjen suhde kansantuloon on nyt noin 15%.

Figure 1: Inheritance flow – national income ratio, France 1820-2008 (Piketty 2011)

Tämä on jo yksistään merkittävä tieto! Käsitys siitä, että perintöjen merkitys nykymaailmassa on vähäinen, ei ainakaan Ranskan tapauksen näkökulmasta pidä paikkaansa. Kuinka hyvin Ranska sitten kuvaa tämänhetkistä Suomea, on jokseenkin arvoitus. Viime vuosikymmenten trendi on mitä todennäköisimmin ollut samanlainen kuin Ranskassa.

Lisää aiheesta voi lukea vaikkapa kandistani.  Tai no, ehkä sittenkin kannattaa lukea alkuperäisestä Pikettyn artikkelista.

Lähde

Piketty, Thomas, “On the Long-Run Evolution of Inheritance: France 1820-2050," Quarterly Journal of Economics, 2011, vol. 126(3), pp.1071-1131.